En ole varma miten tuottaa tekstiä, sormet näppäimistöllä tuntuvat siltä kuin niiden väliin olisi vatkattu kaurapuuroa. Pääkin tuntuu vähän vispatulta, vaikka olisi tahtotilaa kertoa miten kivaa oli viime viikolla viettää Nanjingissa viikonloppu. Ehkä fiiliksistä myöhemmin enemmän. Aloitan vaikka tällä:

Nanjing on vanha ko mikä. Yksi Kiinan vanhoja historiallisia pääkaupunkeja ja sen perustamishetki on pitemmältä kuin 2500 vuotta taaksepäin historiassa. Sinne päräyttää nopealla junalla Shanghaista reippaassa tunnissa ja vähän hitaammalla junalla päälle kahdessa tunnissa. Joko kerroin että Kiinassa junat ovat tosi kivoja. En tiedä tarvitseeko tätä kertoa, mutta ei, täällä eivät juoksentele kanat pitkin käytäviä, vaunut ovat siistejä, kuulutukset ovat selkeitä ja kuulutusääni kuulostaa tältä: Please GET OUT! from the train. Tosi hassulla kiina-aksentilla. Ja ihan liian vakavalla sävyllä. Please MAKE SURE! that you have all your belongings.

Metroon astuessa ensimmäisen riemun tuotti metrokorttina toimivat poletit. Kyllä, niitä kierrätetään metrokäyttäjien välillä. Kyllä, ne toimivat kuten metrokortit. Erotuksena ehkä se, että metrosta poistuessa se syötetään kolikkokouruun ja ovet aukeavat viuh! Nanjing näyttää tosi paljon hupaisammalta pikkukaupungilta kuin Shanghai, vain 6 miljoonaa ihmistä ja metrolinjojakin alle 10. Melkein maalaiskylä. Nähtävyyksiä kaupungissa on ehdottomasti vuoret ja temppelit, sekä kaikkeen veteen liittyvä hypetys. Eikä siis toki suotta, koska Nanjingin satama on Kiinan yksi isoimmista jokisatamista ja keskellä tätä pikkukylää möllöttävä Xuanwu järvi on pähiä paikka mennä ihastelemaan maisemia ja meidän tapauksessa myös (yllättävän!) hyvää säätä.

Eksyimme heti ensimmäisenä iltana vahingossa harhailemaan vuorelle, mistä näki kaupungin valoja, näköaloja ja sai hienoja kuvia. Tripadvisor myöhemmin kertoi sen olevan yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä. Hyvä meidän joukkue! Myöhemmin seuraavana päivänä päädyimme myös suunnitellusti temppeleihin ja ihailemaan piknikpaikkaa järven rannassa. Kevät oli Nanjingissa paljon pitemmällä kuin Shanghaissa, puissa oli silmuja ja kukat kukkivat jo. Erikoista sinänsä, koska Nanjing on Shanghaista pohjoiseen, mutta joku nerokkaampi varmaan voisi selittää miten vuorien ympäröimä kaupunki elää jotain ihan omaa ilmastoaan.

Maistelin ensimmäistä kertaa katuruokakeittiöstä stinky tofua, jonka myyntikojun nimensä mukaisesti löysimme seuraamalla hajua. Koin yhden elämäni parhaista katuruokaelämyksistä. Ihan törkeän hyvää, vaikka näytti ja haisi enemmän kuin epäilyttävältä. Muutakin katuruokaa löytyi pilvin pimein ja sellaisia ruokakatuja, mitkä Shanghai on jo sulkenut kaupungista käytännössä kokonaan. Tästä syystä jätimme mm. Hotelliaamupalan väliin, koska hotellin takaa seuraavasta korttelista löytyi kiinalaiset aamuruokapuurot isoissa soppatykeissä jonkun toisen kokkaamana pikkurahalla.

Yksi riemastuttava ruokapaikkalöytö oli barbecue buffet. Alle kymmenellä eurolla pääsi buffettiin, mistä sai hakea syötävää ja juotavaa niin paljon kuin napa vetää ja kaverien kanssa grillailla oman levyn ääressä tavaraa.

Ja juotavalla tarkoitan myös ilmaista olut- ja viinabuffettia. Häpeällisesti en käyttäytynyt kuten suomalaiseen etikettiin kuuluu, juonut itseäni pöydän alle käyttäytyessäni kuin näkisin alkoholia ensimmäistä kertaa eläissäni ja kertonut noloja juttuja ruokapöytäseuralle miten olen aina ensi tapaamisesta heitä rakastanut. Sen sijaan sain suurta hupia siitä, että löysin toisesta pöydästä itse mehustettuja juomia, kuten meloni-, banaani- ja kiivimehua. Söin ihan uusia mereneläviä, kummia kaloja, tunnistamattomia sisäelimiä ja tuoreita hedelmiä masun pinkeäksi.

Niin paljon kuin haluaisin painottaa että Shanghaissa oleminen on ihan huippukivaa, mitä se tietty onkin! paikka jossa kaikkea löytyy kaikille ja puhumme maailman suurimmista metropoleista, jossa jokainen löytää oman paikkansa ja varsinkin minä, koska olenhan tosi cool city girl, niin Nanjingissa käydessä tuli omituinen olo, etten ole aina oikeassa paikassa Shanghaissa. Teen kodin kaikkialle minne ikinä menenkin, mutta luonnon puuttuminen pelkässä kasvavassa betoniviidakossa tuntuu omituiselta. Tähän lisätäkseni muistutan, että asun toisaalta hyvän harppauksen päästä keskustasta kampusalueella, joka ei ole kaupunkia nähnytkään ja on viittä vaille alkamassa vihertämään taas kesän saapuessa, mutta riviin istutetut puut eivät tuo ihan samaa tunnelmaa, kuin tuijottaessa semivilliintyneen vuoren maisemaa alaspäin. Nanjingiin oli kivaa mennä. Jännittävää kyllä vielä raikkaammalta tuntui palata Shanghaihin sen jälkeen. Se sai miettimään, että eivätkö eri paikat ole juuri sitä varten, että sieltä on kivaa lähteä myös välillä pois muistaakseen mitä voit nähdä muualla. Omissa korvissani Shanghaissa ei ole koko talven aikana linnut lakanneet missään vaiheessa laulamasta. Myöskään kirjaimellisesti.

Kevättä rinnassa.

Emma 爱玛

Ps. Kampukselle palatessani näin pihan valomainoksen, josta en voinut kuin ajatella että onkohan kukaan teknisestä tuesta vielä hoksannut, että vastaanottotaulussa on keskellä ruutua melko huomaamaton yksi kuollut pikseli.