Kiina, Shanghai

Opiskelija-asuntola

 

Saavuimme maahan tiistain puolella klo 7:20 paikallista aikaa ja kuski Sanda Universitystä saapui täsmällisesti kentälle kuten pitikin. Sanaakaan ei tullut englantia ulos, mutta huitoen, vislaten, hihkuen ja ölisten kanssakäyminen yhteisellä kielelläkin tapahtuu, joten matka kentältä koululle sujui ongelmitta.

 

Kampusalue on vihreä ja pidetty siistinä. Erikoiselta tuntuu, että portilla on jokaisena kellonaikana monta vartijaa vastassa ja omassa asuntolassammekin on vartija aina. Lisäksi kampusalue on (sähkö?)aidattu ja periaatteessa vierailijoilla on vierailuajat. Täällä liikkuu päivittäin joka päivä tuhansia oppilaita, joten alue on myös iso. Jos kaipaa kauppaa, ravintolaa, juoksurataa tai valokuvaliikettä, kaikki löytyy kampukselta. Saimme suorastaan prameat laminoidut opiskelijakortit, jotka käyvät alueella käytännössä kaikkialla henkkareina ja maksuvälineenä. Voi juku miten kätevää.

20160913_132205.jpg

Ensimmäisenä källinä itselleni hoksasin, että olen unohtanut Linnunradan matkaajan tärkeimmän kantamuksen kotiin, mikä oli suorastaan hävettävää, mutta onneksi Sanda paikkaa käytännössä kaiken, mitä ei itsellä ole (jos jäi kryptiseksi, Linnunaradan matkaajan tärkein esine matkalaukussa on pyyhe) ja huoneeseen ilmestyivät siivoajien mukana itsestään puhtaat lakanat, joita ei edes tarvinnut itse laittaa paikalleen. Huoneesta löytyy jääkaappi, telkkari, kirjoituspöytä, monta lootaa kaappitilaa, hammasharja ja tohvelit. Lisäksi asunnon ikkunasta on komea näkymä ulos.

20160913_160754%20%282%29.jpg

Katsoin kuvia ja kyselin kiinalaisilta opiskelijoilta, niin saman kokoiseen kämppään kampusalueella paikalliset asukkaat sullotaan neljä oppilasta yhteen huoneeseen. Joissakin huoneista ei ole edes suihkuja, eikä paikallisille tarjota pyykkikoneita. Kyllä ulkomaalaisia opiskelijoita lellitään. Meille puolestaan esiteltiin yhteinen keittiö, sekä pyykkitupa kuivausrumpuineen. Ilma on niin kosteaa näillä leveysasteilla, että jos käyt aamulla suihkussa, hiukset ovat yhä kosteat illasta, joten rummut saattavat tulla tarpeeseen. Vaatteet eivät parhaimmillaan kuiva ikinä vaikka jätät ne kahdeksi viikoksi pihalle.

 

Seuraavalle päivälle sain passini takaisin poliisin tarkistuksesta ja pääsin ostamaan itselleni kiinalaisen sim-kortin. Paikallinen tulkki on kyllä kultaakin kalliimpaa ottaa mukaan tämän kaltaisiin ostoksiin, sillä useissa liikkeissä englannin osaaminen on melko heikkoa. Varsinkin jos et oikeastaan edes tiedä mitä olet ostamassa, sillä puhelinliittymät toimivat täällä hieman toisin. Liittymän ostamisen jälkeen jokainen myyjä halusi kiinalaisella innolla ottaa kanssani yhteiskuvan ja ryhmäkuvan, kun pitivät hiuksiani niin eksoottisina.

 

Koulu ei ole varsinaisesti vielä alkanut, sillä maanantai 19.9. on vasta ensimmäinen päivä, mutta saimme orientaatioluentoja ja yhteislauluja ja -leikkejä porukalla paikallisten opiskelijoiden järjestämänä. Tutustuimme Sandan omaan kirjastoon, mistä ilmeisesti voi lainata kaiken mitä kuvittelee elämälleen tarvitsevan yhä sillä samalla hirmuisen kätevällä laminoidulla opiskelijakortilla. Myös poliisi tuli pitämään meille videosulkeisia ja kertaamaan mitä kampusalueella ei ehdottomasti saa tehdä, kuten sytyttää avotulia tai ajaa moottoripyörällä koulun käytävillä. Jokainen tarina päättyi niihin sanoihin, että ”aiempana vuotena joku tyhmä teki näin ja oppilas kuoli.” En osaa sanoa montako tapaturmaista kuolemaa kampuksella on tapahtunut. Videosulkeisissa katsoimme miten taskuvarkaat voivat petkutuskähveltää meiltä ihan huomaamatta tavaroitamme yleisissäkin tiloissa ja viimeinen video piti sisällään muutaman vuoden vanhaa videomateriaalia, kun kampusalueella syttyi onnettomasti tulipalo asuntolassa. Joku oppilas oli huolimattomasti pitänyt sähkölaitteitaan, tulipalo oli syttynyt ja mietin kyllä hetken, että vähemmälläkin alleviivaamisella asia olisi tullut selväksi, kuin näyttämällä tarinan lopuksi neljää ruumista pussitettuina asuntolan edessä mustat varpaat säkeistä kurkistellen.

 

Pääsin jo Suomen maalle rehvastelemaan, miten taifuuni ohitti Shanghain ja täällä vain välillä sataa. Aurinko paistelee ja lämpöä on +29. Rehvastelun tasolle se jäikin, sillä kyllä taifuuni todella iski myös tänne, joskin sateen ja hurjan tuulen muodossa, mutta ei täällä täyttä infernoa ole päällä. Kaupungista illasta palatessa kuitenkin saimme tehdä huomion, että kampusalueella oli sama ottaa kengät pois ja kahlata kotiin, kun ei kumivenettä nyt sattunut takataskuun. Vettä oli parhaimmillaan puoleen väliin säärtä, eikä mitään muuta tapaa ohittaa lätäkköä, kuin mennä läpi. Suomalaiseen syystuskasteluun tottuneena on vaikea käsittää mitä lämmintä täällä on jopa myrskytessä, kun vesi ja sade on lämmintä, sekä oma huone mukava ja lämpöinen, niin sinänsä mielipahaa ei asiasta ehtinyt syntyä.

2016-09-19%2014.56.06.jpg  2016-09-19%2014.57.06.jpg

Jännään ensimmäisten päivien alkamista, kun oli parin päivän mittainen pyhä ja viikonloppu päälle, jolloin kampus oli melko tyhjillään ja osa paikan omista ravintoloista kiinni. Vietin muutaman päivän kaupunkiin tutustellen, uusia ruokia kokeillen ja aktiviteetteja tarkkaillen. Pääsin syömään jo hot potia ja lehmän vatsalaukkua, joka oli muuten niin tautisen hyvää, että on kova into jo päästä opiskelemaan kieltä, jotta saan tilattua sitä itsekin ilman paikallisen tulkkausta. Olen jo tehnyt muutamia paikallisia ystäviä, kuten kaimani Emma, jolle koetan parhaani mukaan opettaa hyödyllisiä suomalaisia sanoja, esimerkiksi "hölökyn kölökyn" joka kerta kun kippistellään juomia. Emma puolestaan korjaa kiinan lausumistani ja hihittelee hirveästi perään. Taisin yrittää lausua "juomaa kuumana" ja päädyin vain kiroilemaan kuin merimies.

2016-09-14%2023.39.29.jpg

Huomista koulupäivää jännäten

Reipas koululainen

Emma