Viimeisen viikon ajan olen laskenut päiviä siihen milloin seuraava lauantai tulee ja lukukauden järkyttävin kaksiviikkoinen on ohi. Kolmena viikkona vain sunnuntait ovat vapaita, kun lauantait menevät kiinan kokeisiin ja parina päivänä viikossa koulua on välillä 8-20. Stressi ei katso mitään logiikkaa. Heräilen pitkin yötä ihan absurdeihin kauhukuviin kuten ”osaanko taputtaa esityksen jälkeen luokassa oikein?!” tai ”muistanko miten nenäliinoja käytetään?!”

Kävimme karmeiden kouluviikkojen piristykseksi hakemassa Jutan kanssa uudet kynnet. Otin tuon aikuisemman valinnan pääkallokynsien muodossa.

Tänään on vihdoin yksi kurssi ja yksi esitys ohi. Se oli hieno hetki. Saavuimme luokkaan kuten kiltit oppilaat nyt yleensä ja opettaja ilmoitti, että aloitamme ryhmätöiden esittämiset. Sitten opettajamme kertoo, että esityksissä on pukeutumiskoodi. Ai senkö unohdin sanoa? Voi voi, sellainen on kuitenkin. Luokassa on +27 astetta kaikki ikkunat aukikin, joten milläköhän todennäköisyydellä monikin oppilas saapuu jakkupuvussa kouluun? Mielestäni aiheellinen ehdotus olisi ollut, että kaikki joiden asuste ei sovi, ottaa kaiken pois ja esiintyy alasti. Se olisi tuonut mielestäni ihan uudenlaista jännittävyyttä ryhmätöiden pitämiseen. Sandaalit läpsyen ihmiset kävivät pitämässä Tämä-esitys-vaatii-smart-casual-pukeutumisen -esitykset opettajan paheksuvan katseen alla. Läpi meni.

Yksi homma ohi. Vielä 5 päivää jäljellä vuoden stressaavinta viikkoa.

Nyt nukkumaan ja aamulla herätessä se on enää 4 päivää.

Emma 爱玛