Oikeasti yritän pakata tavaroitani parhaani mukaan ja lukea huomiseen kokeeseen, joten parhaani mukaan aion hämätä itseäni tekemään jotain muuta, kuten kirjoittamaan tämän merkinnän. Tämä on tarina Suomi 100 juhlasta Shanghaissa, jossa suomalainen design, muotoilu, suunnittelu, vaatteet, sauna, angry birds, ruoka ja juoma ilmaista napue giniä myöten oli edustettuna.

Tarina alkoi muumitoimistosta (aka. Suomen Konsulaatti Shanghaissa) jossa ähräsin konsulin toimiston varastokopissa liian pieniä vaatteita ylleni ja kysyin itseltäni olenko valmis pitämään pinkkiä päälläni. Vastaus on kyllä, koska suomalaisdesign ja Muumit. No ei tarvinnut laittaa pinkkiä ylle kertaakaan, mutta sen sijaan muuta Ivana Helsinkiä, paljeteista tehdyn kissamekon, Marja Kurkea ja ylläriaspektina catwalkille tuli, että saimme vielä lapset talutettavaksi, sillä mallistoesittelyssä oli myös pikku ystävien vaatteita. Edellä kävelevän mallin lapsi sai itkupotkuraivarit lavalla ja omani käveli kuin tainnutettu zombie, seuraavat lapset taas sinkoilivat eestaas ympäriinsä (kuvassa malttoivat olla sekunnin paikallaan) ja Emmaa vietiin.

Aina olen nauranut kiukutteleville malleille. Aina. Siihen asti että kiinalainen malli keesi näytöksessä asuni, eikä suostunut vaihtamaan asuani takaisin, koska hän oli tehnyt hienon rusetin huiviin. Asia selvä. 

Rusettityttöä lukuunottamatta tuttuun tapaan, kuten Suomitapahtumissa yleensä, takahuoneen porukka oli mielettömän kaunista ja järjestäjät tomeria. Näytöksen jälkeen viimeisen aasialaiskokoon mitoitetun paljettiöverimekkoni irti repimiseen tarvittiin kolme naista ja ennen lähtöä kävimme näyttämässä tyttöjen kanssa miten Suomessa vihdotaan saunassa, nappaamassa parit lasit gin tonicia, ja kaiken sen jälkeen vietnamilainen lihapullakeitto tuntui maailman parhaalta idealta ikinä. Ja se olikin.

Joinpa myös Veen.

Tahti kiristyy viimeistä viikkoa kohti. Viimeiset tunnit ja viimeinen koe kiritään juuri ennen lentsikan lähtöä. Ennenkuin koetan istua matkalaukun päällä meneekö se kiinni, istun laukkuihin menevien imurivakuumipussien päällä, jonne survoin talvivaatteet, sillä aion tulla kesävaatteissa takaisin. Optimistisesti uskon että pohjoismaihin palatessani en tarvitse toppaliiviä heinäkuussa. Heh. Yllätä minut Suomi.

Paljettimekkojen ja lasten ystävä

Emma 爱玛