Emman matkapäiväkirja

Osa 666: Durian

 

Durian on vekkuli hedelmä, jonka piikikkään kuoren alta löytyy avatessa neljä lohkoa möhjöistä, haisevaa sotkupalloa. Siitä lähtee sen verran tiukka haju, että joissakin aasian maissa metroista ja hotellihuoneista on kielletty durianin syöminen. Täällä jokaisessa hedelmäkojussa ja kaupassa, jossa myydään hedelmiä, leijailee ihastuttava, täyteläisen pieruinen, hennon pistävä, aavistuksen persikkainen, viipyvän mätänevä haju. Ajattelin että toki, tämä hedelmä on se mitä haluan maistaa. Olihan joissakin ihan lahjanauhakin mukana!

Ostimme kaverien kanssa hedelmän kolmeen osaan ja en tajunnut, että hedelmälihaa oli kuitenkin melkoinen määrä. Koska tätä ihanaa haisulia on kielletty tuomasta julkisiin tiloihin, kaikki mitä jäi syömättä, toin vuosisadan parhaana ideana opiskelija-asuntolaan :D en rehellisesti sanottuna ole nauranut näin rajusti sitten sen kesäpäivän, kun kokeilin surströmmingiä. Huone ja yleinen hissi haisi samantien durianilta ja ajattelin blokata edes osan hajuista sullomalla mössöt muovipussiin ja pussin jääkaappiin. Aamulla herätessä olin melko varma siitä, että huone ei taida haista enää. Kunnes avasin jääkaapin... :D

Maistoin hedelmää rohkeasti kolme kertaa. Avoimen ikkunan ääressä syödessä hajuhaitta oli selkeästi siedettävämpi. Karmeinta ei ole sen maku, sillä hedelmän rakenne ja maku muistuttaa törkeän makeaa persikkarahkaa. Jos sen kanssa otti jotain toista hedelmää, maku oli ihan kohtuullinen. Ehkä karmeinta oli durianröyhtäilyt ja niiden mukana tuli muistutus hajusta. Heitin jo loput hedelmästä pois jääkaapista haisemasta, sillä huoneeni ei lakannut lemuamasta. Kuitenkin kaksi päivää myöhemmin jääkaappini haisee yhä siltä, kuin hapansilakka ja persikka olisivat tehneet lapsen, joka on ryöminyt homehtuvien juustopalasien kanssa alimmalle hyllylle kuolemaan.

 

En tiedä milloin uskallan kutsua seuraavan kerran ketään huoneeseeni. Mitä menin tekemään.