Uudenvuoden syöminkien jälkeinen aamupalapöytä oli yhtä rehevä kuin iltapöytäkin. Sokeriruo’ot tassuissa ja masut pullollaan vaapuimme Sofian kanssa kuin kaksi pientä ankanpoikaa Chenshanin kasvitieteelliseen puutarhaan

http://www.csnbgsh.cn/

jonka enkkusivuja on muuten ihan turha edes yrittää saada auki, puhumattakaan helposti muistettavasta nettisivun osoitteesta, mutta älkää antako sen hämätä. Paikka on muutamien kilometrien päässä Tianman kaupunkin keskuksesta, joten edelleen olemme melko pöpelikössä.

Opiskelijahinta oli 30 rmb (reilut 4 euroa) ja sillä hinnalla saa harhailla aamusta iltaan pitkin ja poikin puistoa ja kolmessa kasvishuoneessa. Shanghai elää sydäntalvea ja iso osa kukista, sekä ruoho pitkin puistoa oli luonnollisesti melko rupsahtanutta, mutta luumupuu kukki ja ikivihreät puut... noh, olivat vihreitä. Talviaikaan osaan kartoista oli merkattu minne kannattaa mennä, sillä puolet puistosta on vain lakastunutta erämaata tähän aikaan vuodesta. Silti käytimme Sofian kanssa neljättä tuntia aikaa puistossa samoilemiseen.

Kukkasten lisäksi löysimme myös satunnaisia jokapäiväisiä kotieläimiä, kuten vuohia, alpakoita, lohikäärmeitä ja elefantteja.

Lasten leikkipaikka merirosvosaaressa oli kautetta herättävän hieno.

Paikalta löytyy kiipeilymahdollisuus puiston pikkuvuorelle, jonka päätimme Sofian kanssa sillä erää skipata kun meitä odotti vielä seuraavalle päivälle toinen harhailureissu läheiselle vuorelle. Pääsimme kuitenkin tarpeeksi korkealle ja ilman hengästyttävää kiipeilyäkin todistaaksemme nättejä puutarhoja, vuoristoista maisemaa ja kallionkielekkeitä.

Lopuksi puiston toiselle laidalla komean pikniknurmikon vieressä möllötti kolme kasvihuonetta, joissa jokaisella oli oma teemansa. Ensimmäisestä löytyi kivoja paikallisia, ja vähemmän paikallisia, puita ja kukkasia, vesielementtejä ja muuten vain kiinalaishenkistä puutarhamenoa.

Toinen kasvihuone oli erämaateemalla täynnä kaktuksia. Melkein kuin meksikoon olisi astunut. Kaikenlaisia kaktusia joka puolella, isoja, pieniä, kippuroita, suoria ja alienin näköisiä möhkyröitä.

Kolmas kasvihuone oli tarkoitettu harvinaisille lajeille, joten löysimme mm. Orkideoja, kasveja joiden myrkyllisiä hedelmiä on aikoinaan hierottu nuolenpäihin halvaannuttaakseen viholliset, lihansyöjäkasveja, niin värikkäitä kukkasia etten osannut edes antaa niille nimeä

ja ihan oikeita dinosauruksia. Koska mitä muutakaan voisi olla ”harvinaisissa lajeissa”.

Lopun iltaa vietimme aikaa perheen kanssa hotpotin ääressä ja sukuloimassa seuraavassa korttelissa.

Kolmas pyhäpäivän aamu valkeni kirkkaana, mutta aiempien iltojen ilotulitukset vaikuttivat jo tässä vaiheessa ilmanlaatuun kohtuudella. Nassutimme aamupalaksi naamariin riisinyytit lihatäytteellä ja lähdimme vaeltamaan samalle Tianmashanille, jolle kiipesimme myös uudenvuoden yönä. Vaadin revanssia vain karistaakseni harteiltani pois sen ajatuksen, että matka sinne oli pelottava ja pimeä. Se ajatus karisikin heti ulko-ovesta pihalle astuessa.

Yhtäkkiä samaiset säkkipimeät kadut muuttivat muotoaan joksikin aivan toiseksi aamuisessa sarastuksessa. Tianma on kaunis maanläheinen pikkukylä, jonka läpi tällä kertaa kulki vain ilolla samalla silmäillen paikallisten viljelijöiden antimia. Ja paikalliset ihmiset tuijottivat puolestaan minua, kuin villiintynyt joukko yksisarvisia olisi juuri rynnännyt heidän takapihoilleen. Tässä vaiheessa olin elänyt kaksi vuorokautta näkemättä yhtäkään turistia ja jokainen kiinalainen tuijotti puolestaan siten, kuin ei olisi koskaan mitään muita kuin kiinalaisia nähnytkään.

Myös vuori ansaitsi toisen mahdollisuuden. Täältä löytyy Shanghain Pisan kalteva torni, joskin tätä on jossain tyhmässä sodassa tuhottu juuresta siten, että se on alkanut kallistumaan sivulle, alunperin sen pitäisi tönöttää suorassa. Pisan vieressä kasvaa puoliksi elävä, puoliksi kuollut puu, jota turistit käyvät lämpimällä ilmalla kuvaamassa, sillä puolet siitä on lehdessä, kun toinen puoli töröttää kuolleena ja erityisesti ruska-aikaan puun lehdet muuttavat väriään kauniin kirkkaan keltaisiksi.

Paikallista taidetta, kissojen valtakunta ja bambumetsä.

Vuoriretken jälkeen kävin halimassa vielä pikkukoiraa ja pusuttelemassa pentuenergiaa. Pentu ei vaikuttanut läheskään yhtä innostuneelta.

Ainakaan heti.

Matkasta jäi käteen tunne siitä, että palaan käymään vielä keväällä luonnonpuistoilemassa paikan päällä uudestaan ehkä myös useamman kaverin ja eväskorin kanssa.

Ja Sofia tietty kainaloon. Koska kuinkas muuten.

Teidän

Emma 爱玛

Ps. Sofia halusi antaa perheensä kanssa käytettäväkseni uuden kiinalaisen nimen Shen Mei Xue 沈美雪. Mei 美 tarkoittaa kaunista ja Xue 雪 tarkoittaa valkoista ja lunta. En osaa sanoa tulinko juuri nimetyksi Lumikiksi, vai Pikku Lumihiutaleeksi. Olin silti otettu uuden nimen saamisesta.