Wut.

Impressed laoshi 老师 is impressed.

Kiinan opettajamme ihaili kättemme jälkeä ja mietti opettaako ehkä sittenkin tarharyhmää.

Haimian baobao. Spongebob Squarepants. Jos en kiinasta mitään muuta oppinut.

Lähdön hetki tuntui tosi erikoiselta. Moni kysyi miltä tuntuu ja vastasin ettei miltään. Ei sekään varsinaisesti pitänyt ihan paikkaansa, mutta se oli päällimmäinen ajatus. Lähtö oli kuitenkin sellainen asia, jota käy mielessään noin tuhat kertaa ennen sen varsinaista täyttöönpanoa ja mietin vain, että se oli se minkä olin päättänyt jo aikaa sitten. Ehkä viikko ennen Pudongin kentälle lähtöä ja tilataksiin survoutumista tuntui että olin jo poissa.

Minä rakastan sinua. 

Kunnes taas kohtaamme

再见上海。

- 爱玛

Oikeasti yritän pakata tavaroitani parhaani mukaan ja lukea huomiseen kokeeseen, joten parhaani mukaan aion hämätä itseäni tekemään jotain muuta, kuten kirjoittamaan tämän merkinnän. Tämä on tarina Suomi 100 juhlasta Shanghaissa, jossa suomalainen design, muotoilu, suunnittelu, vaatteet, sauna, angry birds, ruoka ja juoma ilmaista napue giniä myöten oli edustettuna.

Tarina alkoi muumitoimistosta (aka. Suomen Konsulaatti Shanghaissa) jossa ähräsin konsulin toimiston varastokopissa liian pieniä vaatteita ylleni ja kysyin itseltäni olenko valmis pitämään pinkkiä päälläni. Vastaus on kyllä, koska suomalaisdesign ja Muumit. No ei tarvinnut laittaa pinkkiä ylle kertaakaan, mutta sen sijaan muuta Ivana Helsinkiä, paljeteista tehdyn kissamekon, Marja Kurkea ja ylläriaspektina catwalkille tuli, että saimme vielä lapset talutettavaksi, sillä mallistoesittelyssä oli myös pikku ystävien vaatteita. Edellä kävelevän mallin lapsi sai itkupotkuraivarit lavalla ja omani käveli kuin tainnutettu zombie, seuraavat lapset taas sinkoilivat eestaas ympäriinsä (kuvassa malttoivat olla sekunnin paikallaan) ja Emmaa vietiin.

Aina olen nauranut kiukutteleville malleille. Aina. Siihen asti että kiinalainen malli keesi näytöksessä asuni, eikä suostunut vaihtamaan asuani takaisin, koska hän oli tehnyt hienon rusetin huiviin. Asia selvä. 

Rusettityttöä lukuunottamatta tuttuun tapaan, kuten Suomitapahtumissa yleensä, takahuoneen porukka oli mielettömän kaunista ja järjestäjät tomeria. Näytöksen jälkeen viimeisen aasialaiskokoon mitoitetun paljettiöverimekkoni irti repimiseen tarvittiin kolme naista ja ennen lähtöä kävimme näyttämässä tyttöjen kanssa miten Suomessa vihdotaan saunassa, nappaamassa parit lasit gin tonicia, ja kaiken sen jälkeen vietnamilainen lihapullakeitto tuntui maailman parhaalta idealta ikinä. Ja se olikin.

Joinpa myös Veen.

Tahti kiristyy viimeistä viikkoa kohti. Viimeiset tunnit ja viimeinen koe kiritään juuri ennen lentsikan lähtöä. Ennenkuin koetan istua matkalaukun päällä meneekö se kiinni, istun laukkuihin menevien imurivakuumipussien päällä, jonne survoin talvivaatteet, sillä aion tulla kesävaatteissa takaisin. Optimistisesti uskon että pohjoismaihin palatessani en tarvitse toppaliiviä heinäkuussa. Heh. Yllätä minut Suomi.

Paljettimekkojen ja lasten ystävä

Emma 爱玛

Ningbo sijaitsee muutaman tunnin bussimatkan päässä Shanghaista ja matkalla sinne ylitetään monta kymmentä kilometriä pitkä silta vesistön yli. Siinä oli jotain aavemaista.

Sillan ikuisti Miao.

Reissu alkoi maailman parhaalla buffetilla, jossa oli mereneläviä enemmän kuin olen koskaan eläissäni nähnyt. Jos on jotain syöntiä hauskempaa, niin se on ylensyönti. 

Jotteivät opettajat päästäisi meitä kuitenkaan liian helpolla pulskistumaan, lähdimme saman tien reippailemaan vuorille, temppeleihin ja luonnonpuistoon.

Lempparini olivat: Kilpparit, tuhatjalkaiset, vuoret ja vuoripuro. Ja yhtä hikinen seura kuin minäkin.

Euroissa muutaman hassun kympin maksanut luokkaretki piti sisällään hotelliyön aamupaloineen, vieressään (kaupungin ainoan) baari- ja ravintolakujan

ja seuraavalla päivälle ulkoilmamuseon hämmästelemään paperin entisöimistä, vesistöjä, pikkukaloja ja perinteisen kiinalaisen ruuan nassuttamista hienossa ravintolassa vanhalla ruokakadulla.

Tässä ilakoiva, naurua tyrskyvä Suomiporukka.

Ja vähän enemmän ilakoiva.

Oma lukunsa on "Emma ja Roos spämmäävät Miran kameran täyteen selfieitä"-kuvat

Ole hyvä Mira.

Takaisin koululla olin ensimmäistä kertaa koskaan järjestämässä yllätyssynttäreitä. Koska pirskeet sattuivat juuri samalle päivälle kuin äitienpäivä, ainakin me saimme yllätyksen, että leipomo josta tilasimme kakun oli laittanut kakun päälle "paljon onnea äiti" :D

Onneksi suklaaläpyskä oli helposti otettavissa pois. Söimme sen ettemme jätä todisteita taaksemme. Täydellinen rikos.

Happy 18 year Birthday Chichi ;) 生日快乐 ！

Toivottavat

Me kaikki <3

Välttelen kouluhommiin lukemista kertomalla Pekingin reissusta pari viikkoa taaksepäin. Yhtälailla kuin Suomessakin vietetään vappua ja lähdetään rellestämään pitkin ja poikin, sama pätee Kiinaan, koska myös täällä vappu on pyhäpäivä. Tosin ilman simaa ja kadulla mölyäviä teekkareita, mutta sen minkä Kiina häviää örvellyksessä, se voittaa monessa muussa asiassa, kuten (mikä tahansa hoopo adjektiivi ->) __________ selfieissä ja _________ ruokapaikoissa.

Lähdimme porukalla Hongqiaon asemalta ja olimme todistamassa näköalapaikalta normaalia aamuliikenteen järjestäytymistä terminaalissa. Tästä syystä varasimme liput päivää ennen pyhien alkamista, jotta säästyisimme järkyttäviltä ruuhkilta. Tässä ihan normaali kiinan aamu.

Kävin Pekingissä ensimmäistä kertaa 2005 ja jos jotakin niistä ajoista muistan, niin se oli järkyttävät saastemäärät ja näky hotellin ikkunasta oli kuin post-apokalyptiseen maailmaan olisi kurkannut, kun savusumu peitti kaiken. Odotin samaa näkyä tälläkin kertaa ja tunsin oloni suorastaan huijatuksi.

Lämpöä oli 10 astetta enemmän kuin Shanghaissa, vaikka olimme 1000 km pohjoisempana ja ilmassa lenteleviä jonkun puun haituvia lukuunottamatta taivas oli pelkkää kirkkaansinistä. Kolme päivää Pekingistä poistumisemme jälkeen kaupunki sai niskaansa hiekkamyrskyn ja Air Quality Index (AQI) jonka kuuluisi olla kaksinumeroinen luku tai sen alle, sai nelinumeroisia lukemia. (Linkki uutiseen Beijing hit by new air pollution crisis) Ajoitus kaupunkivierailulle osui siis enemmän kuin nappiin ja muuta Kiinaa riivannut hiekkamyrsky ei koskaan samalla raivolla saavuttanut Shanghaita, kun palasimme kampukselle.

Kiltteinä turisteina kävimme Tiananmenillä ja kurkkimassa palatseja, mutta jätimme kielletyn kaupungin välistä, sillä jokainen metroasema läheltä oli suljettu, emmekä osanneet arvata, että meitä odotti kilometrien kävely paahtavassa helteessä ilman vettä, sillä juomien myyminen matkan varrella oli kiellettyä. Jokainen sai ehkä vähän liikaa aurinkoa, ihan liian vähän vettä ja aivan tarpeekseen turistinähtävyyksistä siltä erää.

Painuimme illaksi päivällistämään jollekin pikkuiselle sympaattiselle ruokakadulle, ihailemaan metrotaidetta ja hämmästelemään, ettei läheisestä supermarketista ensimmäisenä osannut odottaa löytävänsä Angry Birds Myllyn Paras kaurapuurohiutaleita.

Seuraavalle aamulle palkkasimme itsellemme superkivan kuskin, joka lähti viemään meitä Kiinanmuurille.  Ylös paukautettiin hissillä, joka maksoi euroissa parisen kymppiä edestakaisin. Sai myös kävellä jos ihan välttämättä halusi, mutta kävellen nousu kestää noin kolme tuntia. Ylämäkeä. Kolme. Tuntia.

Sitäpaitsi hissin maisemat eivät harmittaneet yhtään.

Paikka on aina melkoisen ruuhkainen, mutta pyhäviikonloppuna ihan täyteen ammuttu. Ensimmäisessä kuvassa odotukset millaisia selfieitä ja maisemia tulee räpsittyä. Seuraavana miltä näytti todellisuudessa selfietikkukuvat siinä ihmismäärässä.

Paikalle kannatti lähteä hyvissä ajoin aamusella, koska matka Pekingin keskustasta muurille kesti kuitenkin parisen tuntia liikenneruuhkineen. Muuriseikkailun jälkeen kuski kyseli kohteliaasti joko nälättää ja myönsimme että jo vain! Paikallisen kahvi- ja pikaruokareissun aikana tuijotin seinää, jossa en ensin nähnyt mitään vikaa, ennenkuin ... näin ...

Lce coffee and lAtte. More repurous than kiss.

Kuskimme nakkasi meidät jääkahviemme kanssa olympiapuistoon ja pakollisten turistikuvien jälkeen pyllähdimme istumaan nurmikolle. Kun paikalliset turistit lakkasivat ottamasta meistä kuvia (ooh! valkoisia ihmisiä! ooh! nurmikolla!) , pidimme hyvän lepotauon. Suomessa kuulemma satoi vappuna lunta tai oli muuten vain vähän arvaamaton keli. Tätä Peking tarjosi meille vappuna kiinanmuurin lisäksi.

Seuraavana aamuna Ryhmä Rämä hajosi kahteen osaan, koska halusin nähdä pandoja, toinen puoli ryhmästä halusi tuntea Kielletyn Kaupungin keisarillista eloa. Eli Beijing Zoo oli seuraavana etappina parille meistä.

Illasta yllytin tytöt Xiabu Xiabuun hotpottia mätystämään, koska se oli vielä kaikille ennestään tuntematon ketjuravintola, mutta ihmiset jonottavat sinne joka ilta ihan hulluna. Nyt on testattu ja hyväksi koettu. Kiinan kielen osaaminen oli oleellisesti avuksi.

Pekingin jälkeen lompakko tursusi yhden yuanin seteleitä, joita ei Shanghaissa juuri näy. Pitelen kädessäni noin parin euron arvosta paikallista rahaa.

Opettelin matkalla masteroimaan paikallisia bussiappeja puhelimessa, koska bussit olivat yllättävää kyllä kätevämpiä matkustamiseen kuin metrot Pekingissä. Ei juuri onnistuneempaa reissua olisi voinut keksiä. Ei puoliakaan mistään tullut koettua ja silti kaikki päivät yhtä säntäilyä ympäriinsä. Mielestäni onnistuneimpia reissuja kaikissa kaupungeissa on ne, kun lähtiessä tuntuu, että jotain jäi kesken ja mielummin jäisi kuin lähtisi. Kiitos Peking 谢谢北京 !

Kameramestarimme Mira muuten räpsäisi salaa yhdellä bussimatkalla ehkä parhaan kuvan mitä olen koskaan nähnyt itsestäni.

Terkuin

Bussinavigoimisen ihme

Emma 爱玛

Ps. Vappua ennen laitetut simat olivat vapun jälkeen ihan, khöh, tomerassa kunnossa ja paikallinen kuivahiiva yllätykseksemme melko turboa.

Otimme maistiaisia luokkaan myös muille jaettavaksi. Hyvin maistui. 

Hyvä meidän joukkue! 

Kävimme karmeiden kouluviikkojen piristykseksi hakemassa Jutan kanssa uudet kynnet. Otin tuon aikuisemman valinnan pääkallokynsien muodossa.

Tänään on vihdoin yksi kurssi ja yksi esitys ohi. Se oli hieno hetki. Saavuimme luokkaan kuten kiltit oppilaat nyt yleensä ja opettaja ilmoitti, että aloitamme ryhmätöiden esittämiset. Sitten opettajamme kertoo, että esityksissä on pukeutumiskoodi. Ai senkö unohdin sanoa? Voi voi, sellainen on kuitenkin. Luokassa on +27 astetta kaikki ikkunat aukikin, joten milläköhän todennäköisyydellä monikin oppilas saapuu jakkupuvussa kouluun? Mielestäni aiheellinen ehdotus olisi ollut, että kaikki joiden asuste ei sovi, ottaa kaiken pois ja esiintyy alasti. Se olisi tuonut mielestäni ihan uudenlaista jännittävyyttä ryhmätöiden pitämiseen. Sandaalit läpsyen ihmiset kävivät pitämässä Tämä-esitys-vaatii-smart-casual-pukeutumisen -esitykset opettajan paheksuvan katseen alla. Läpi meni.

Yksi homma ohi. Vielä 5 päivää jäljellä vuoden stressaavinta viikkoa.

Nyt nukkumaan ja aamulla herätessä se on enää 4 päivää.

Emma 爱玛

Olen vaikka miten monta viikkoa jo halunnut kirjoitella uuden merkinnän. Kuitenkin arki näyttää joka päivä tältä.

Olen ihan tosi täällä koulussa. Joskus myös opiskelen. Huomenna HSK 2 kiinan kielen tasokoe ja sitten lakkaan pidättelemästä henkeä.

Ja sitten kirjoittelen lisää.

Opiskelija 学生 

Emma 爱玛

Shopping spree and curving escalator.

Ice cream. More ice cream.

Group Bunding. Mojitos. City lights.

Homemade crepes and summer in campus.

Traditional homemade Finnish mead for Labour day.

First 100 character mastered.

Achievement unlocked. Yayy!

And this is me excited about coming holidays.

Hyvvää vappua! 

Emma 爱玛

Hirmunälässä tein sitten evästä päivällisaikaan ja viereistä pataa hämmentävä Leo tarkasteli touhuani sivusilmällä ja mietti, että kokkailuni näyttää siltä, kuin joku olisi yrjönnyt kattilaan. Sanoin ääneen, että sörsseli näyttää siltä, kuin joku olisi yrjönnyt kattilaan. Leo myönsi miettineensä juuri samoin, muttei uskaltanut solvata taidonnäytettäni. 

Tuli kokeiltua uudenlaisia soijatuotteita keitossa. Ne toivat kivaa yrjöhtävää vivahdetta keiton ulkoiseen olemukseen.

Ei sentään, mutta hyviä olivat. Oikeasti haluaisin tuoda Suomeen tuliaisiksi kaikki soijatuotteet, mitä täällä myydään ja mistä Suomessa ei ole kuultukaan. Ne ovat tautisen hyviä.

Koska olin päivän käynyt ihan alle tarvittavan energiamäärän, päätin iltapalaksi tehdä vielä kevyesti pinaattilättyjä.

Hirviömäisiä, painajaismaisia, lättykasaromahduksia. Kuin rekan alle jäänyt Flubber. Makukin oli jotain aivan muuta kuin odotin. En ole itseasiassa edes varma ostinko pinaattia, vai oliko se jotain muuta vihreää.

Onneksi naapurini toi pääsiäissuklaamunan suoraan ovelleni. Hotkin sen heti saadakseni oman kokkailuni muistot huuhdeltua suusta ja ajatuksista. Tässä kaikki mitä jäi.

Kiitos naapurin pääsiäispupu. Ja hyvää pääsiäisen loppumista.

Tästä alkaa uusi päivä ja uusi tiistai.

Ehkä tänään en kokkaa mitään kokeilevaa.

Teidän

Emma 爱玛

Seikkailua ei voi estää.

Käytin lyhyen pyhämme lähialueella matkaamiseen, puutarhoihin ja puistoihin. Nanxiang on Shanghain pohjoisosaa ja sinne voi löytää pakenemalla Shanghain keskustasta linjalla 11 kohti Jiadingia tai Huaqiaota. Yhä siis oleellinen osa kaupunkia, mutta hieman kuitenkin kaikesta kauempana. Joukkueemme löysi itsensä Guyi Gardenin puutarhaan ihailemaan kiinalaista piknikmeininkiä ja hetken rauhaa kaupungin hälystä. Sisäänpääsymaksu oli naurettavan pikkuinen summa siitä, että pääset hetkeksi lepuuttaamaan silmiä hoidettuihin, kauniisiin puutarhoihin.

Nanxiangissa on myös yksi juttu syödä höyrytettyjä vehnänyyttejä, jonka sisällä on jokin lihatäyte ja niitä dippaillaan etikkaan ja chiliöljyyn, joten toki vierailimme myös yhdessä sellaisessa ravintolassa. Koska en valitettavista syistä voinut osallistua vehnäkarkeloihin, päädyin mäyskyttämään ihania rasvasta tiriseviä mustekalan lonkeroita katugrillistä.

Nanxiang oli vasta välietappi varsinaiseen päämääräämme, joka oli North Jiading. North Jiading sijaitsee, yllättäen, pohjoisessa Shanghaista ja sieltä on noin 35 km Shanghain keskustaan. Tässä havainnollistava kartta millaisen matkan päähän voi päätyä yhden kaupungin sisällä vain metrolinjoja seuraillen. Kotini on siellä missä sydänkin (vainko kuvaan viitaten?) ja sieltä Jiadingiin (wow!) on enemmän kuin 50 km. Jos voisi jonkun paikan valita missä asua Shanghaissa, niin Jiading on ollut tähän mennessä ehdottomasti viihtyisin. Rauhallinen, mutta kuitenkin tarpeeksi pohjaväestöä pitämässä liiketiloja pystyssä. Vähän kuin oma kaupunki kaupungin sisällä. Niinikään samaan henkeen kuin Tianma, missä vietin myös uudenvuoden, mutta Jiading ei ole ihan yhtä maalaiskylä.

Yksi hauska huomio ilmakuvaa katsellessa on se, että Jiadingin keskusta on ihan oma alueensa ja sen ympärillä on niinikään vallihaudan näköinen vesistöalue paikkaa rajaamassa. Punainen raita vasemmalla on metrolinja ja sen päätepysäkki.

Ruoka on halpaa, vaatteet ovat halpoja ja hotellit olivat halpoja, joten Jiadingiin oli sama jäädä yhdeksi yöksi, ihan vaikka vain vaihtelun vuoksi, ettei dormeilla ollessa neljä seinää ala tuntua liian ahtailta. Vaikka päivällä onkin lämpöä, niin öisin voi olla yllättävän kylmä, joten tilasimme huoneeseen yhden peiton lisää. Vartijan tuoman peiton mukana lipsahti jotakin muutakin lämmittävää huoneeseen tilattavaksi.

Vautsivauvau!

Jiadingin aamu koitti kirkkaana ja lähdimme tutkimaan läheisiä viheralueita ja pyöräilemään vuokrapyörillä ympyrää. Hylättyämme pyörät olimme keskellä metsää ja

”Emma hei!”
- Kerro.
”Kuuntele.”
- ...
”Niinpä. Et kuule mitään.”

Niin jylhä hiljaisuus kuin voi Shanghaissa olla.

Palattuani dormeille tein havainnon, että kesä on saapunut keskuuteemme. Ikkunoita voi pitää auki päivisin ja villasukkia tarvitsee pitää enää öisin. Viikon piristykseksi kävimme Jutan kanssa jälleen paukauttamassa uudet kynsilakat kynsiin. Jutan on nuo raidallisemmat.

Muutoin täällä koulu ja elo jatkuu kuten aina ennenkin. Koulua, kokeita, ryhmätöitä, ajoittaisia suunnitelmia ottaa äkkilähtö Shanghaista muualle, avonaisesta ikkunasta huoneeseen sisään lenteleviä kevätpöhnäisiä mehiläisiä ja nuudeleita viitenä päivänä viikossa.

Pidetään lippu korkealla.

Nomster 吃货

Emma 爱玛

Meitä ilahdutti myös keihäänheittokisa ja kiinalainen teatteridraama. Lopuksi änkesimme koko porukalla lavalle esiintyjien kanssa ottamaan yhteiskuvia. Siihen asti rohkeasti esiintynyt juontaja meni ihan hämilleen kaikista näistä valkoisista naisista. Yritti kauhuissaan paeta kuvan nurkkaan, josko sieltä olisi nopein pääsy ulos tilanteesta, pakoreitti kaikkien näiden ihan-liian-tuttavallisten naisten huomion keskipisteestä. Ei onnistunut.

Koulu on jatkunut samaan tapaan kuin aina ennenkin ja kiinalaisten merkkien raapustelu vihkoon aiheuttaa yllättävän vähän kollektiivista otsanrypistelyä, paitsi pitkien tuntien johdosta.

Opettajan jakamat lappuset merkeistä aihealueittain kyllä saivat tyrskähtämään.

Lesson 2: Woman.

Tätä aihetta et voi varmasti koskaan opiskella liikaa.

Kiinassa vietetään juuri nytkin juhlapyhää, joten kiinalaiseen tapaan olimme lauantaina koulussa voidaksemme korvata maanantain ja tiistain lusmuilut. Kuuden päivän kouluviikon jäljiltä viikonlopusta tulikin siis yhtäkkiä lauantaillasta tiistaihin kestävä ajanjakso. Tämän pyhän varsinainen idea on muistaa kaikkia menneitä ihmisiä ja olla kiitollinen esi-isistä. Ihmiset lähtevät takaisin omille kotikonnuilleen, pyyhkivät haudat pölyistä ja vievät uudet kukat hautausmaalle. Lisäksi jokaisessa kaupassa myydään vihreitä palloja, joita valmistetaan riisijauhoista, vehnästä (valitettavasti), saniaisista ja sokerista. Joskus niiden sisällä on myös suolaisia täytteitä, mutta paljon näkyi red bean pastella täytettyjä makeita palloja.

Jälkikäteen tulen varmasti muistamaan tämän ajan vihreiden palleroiden ajanjaksona, kun ruokalat, kaverit, opettajat ja Carrefour tarjoilevat niitä. Niissä on jotain kevään henkeä ja niihin käytetty vihreä saniaismöhmä kuulemma puhdistaa kehoa sopivasti tulevaa uutta vuodenaikaa varten. Siitä en tiedä.

Aion omat pyhäni käyttää matkailuun Shanghain sisällä ja nauttia aivan huisin upeasta kelistä. Koko pyhälle on luvattu yli +20 astetta, joten ennustan puutarhoja, vettä, vuoria, ruohoja, piknikejä ja palaneita poskipäitä keskiviikkoon mennessä.

Villasukkia jaloista repien

Emma 爱玛